Syksy on kirkossa uuden alku
Syyskuu merkitsee nimensä mukaisesti sitä, että Suomen lyhyt kesä on päättynyt ja syksy on alkanut. Seurakunnassa ja koko kirkossa jokainen syksy on uusi alku, sillä syyskuun ensimmäisenä päivänä me aloitamme uuden kirkkovuoden.
Kirkollinen kalenteri ei noudata nykyistä maallista kalenteria historiallisesta syystä. Rooman keisarit aloittivat syyskuun alussa verojen keräämisen armeijan ylläpitämiseksi. Keisari Augustuksen ajoista vero asetettiin virallisella julistuksella eli indictiolla. Siksi kirkkovuoden alkua joskus kutsutaan juuri indictioksi.
Suomalaiseen vuodenkiertoon kirkkovuoden alun osuminen juuri syksyyn sopii erityisen hyvin. Syksyllä maan antimet, niin viljellyt kuin vapaasti metsissä kasvavat, on pitkälti korjattu säilöön. Syyskuun ensimmäisenä kirkko viettääkin myös luomakunnan päivää.
Syksyllä aika valmistautua uuteen, tehdä suunnitelmia ja toteuttaa niitä. Seurakunnassa toiminta kesälomien jälkeen vireytyy. Erilaiset toimintapiirit ja kerhot alkavat kokoontua. Koko seurakunnan hallinto palaa normaaliin työskentelyrytmiin. Uusiakin asioita on Kuopion seurakunnassa luvassa. Loppuvuoden aikana esimerkiksi otetaan käyttöön sähköpostin välityksellä sitä haluaville lähetettävä tapahtuma- ja uutiskirje.
Vaikka kesä on Suomen ortodoksisessa kirkossa praasniekkojen kulta-aikaa, riittää juhlia myös syksylle. Syyskuulle osuu kaksi suurta juhlaa eli Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian syntymä (8.9.) sekä kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentäminen (14.9.). Marraskuussa vuorossa on Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian temppeliintuominen (21.11.) ja lopulta 25.12. Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla.
Syksyyn mahtuu myös pienempiä juhlia, vaikkapa seurakuntamme pääkirkon eli Pyhän Nikolaoksen katedraalin temppelijuhla joulukuun 6. päivänä.
Teologisesti koko syyskausi jouluun saakka voidaan nähdä luomakunnan valmistautumisena Vapahtajan vastaanottamiseen.