Ehtoollinen
Ehtoollinen
Herra itse opettaa ehtoollisen merkityksestä sanoen, että ellei ihminen syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertaan, hänellä ei ole elämää. Se, joka syö Hänen lihansa ja juo Hänen verensä, saa ikuisen elämän, ja Kristus herättää hänet viimeisenä päivänä. Kristuksen liha on todellinen ruoka ja Hänen verensä todellinen juoma. Joka osallistuu tähän ateriaan, pysyy Kristuksessa ja Kristus hänessä. Tämä taivaasta tullut leipä ei ole samanlaista kuin se ruoka, jota ihmiset ennen söivät ja kuitenkin kuolivat, vaan se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. (Joh. 6:53-58)
Ehtoollinen on ortodoksisen kirkon keskeisin sakramentti. Se on yhteys Kristukseen ja samalla yhteys Hänen ruumiiseensa, kirkkoon. Siksi ehtoollisesta puhutaan yhteyden sakramenttina: sen kautta ihminen liittyy Kristukseen ja samalla toisiin kirkon jäseniin. Kuten apostoli Paavali kirjoittaa:
”Koska leipä on yksi, niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.” (1. Kor. 10:17)
Ehtoollinen ei ole yksityinen hengellinen teko, vaan kirkon yhteisen uskon ja elämän näkyvä ilmaus. Tästä syystä ortodoksinen kirkko opettaa ja noudattaa käytäntöä, jonka mukaan ehtoolliselle osallistutaan vain oman kirkon yhteydessä. Ortodoksisen kirkon ehtoolliseen voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet, ja vastaavasti ortodoksit eivät osallistu muiden kirkkojen ehtoolliseen.
Tämä käytäntö ei ole torjuva tai epäkohtelias muita kristittyjä kohtaan. Muut kristityt ovat lämpimästi tervetulleita ortodoksisiin jumalanpalveluksiin ja rukoukseen. Ehtoollinen on kuitenkin täyden kirkollisen yhteyden merkki, ja siksi sen jakaminen edellyttää yhteyttä opissa, sakramenteissa ja kirkollisessa elämässä.
Valmistautuminen ehtoolliseen
Ortodoksinen kristitty valmistautuu ehtoolliseen rukouksella, paastolla ja katumuksella.
Terveiltä aikuisilta edellytetään täydellistä paastoa ehtoollista edeltävän aamun ajan, eli ruokaa ja juomaa ei nautita ennen ehtoollista. Paastossa käytetään kuitenkin tervettä harkintaa: lapsilta, sairailta, iäkkäiltä, raskaana olevilta ja lääkitystä käyttäviltä ei edellytetä paastoa terveyden kustannuksella. Lääkkeet saa ottaa normaalisti ja niiden mukana hieman ruokaa ja juomaa, jos tarvitaan.
Valmistautumiseen kuuluu myös rukous. Tavallista on lukea ehtoolliseen valmistavia rukouksia edellisenä iltana ja ehtoollisaamuna sekä osallistua jumalanpalvelukseen rauhallisesti ja keskittyneesti.
Katumuksen sakramenttiin eli synnintunnustukseen osallistutaan tarpeen mukaan, erityisesti paastoaikoina. Joissakin paikalliskirkoissa edellytetään katumuksen sakramenttiin osallistumista ennen jokaista ehtoollista. Suomessa piispainkokous on antanut 1970-luvulla ohjeen, jonka mukaan säännöllisesti sakramentteihin osallistuva voi rippi-isän siunauksella käydä ehtoollisella osallistumatta joka kerta katumuksen sakramenttiin.
Ehtoollisen vietto
Ehtoollisaineina käytetään leipää ja viiniä, jotka ortodoksisen kirkon uskon mukaan muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Ehtoolliskalkkiin lisätään myös kuumaa vettä. Pappi jakaa ehtoollisen yhteisestä kalkista lusikalla suoraan suuhun. Jaakobin liturgiassa, joka toimitetaan kerran vuodessa 23. lokakuuta, Kristuksen Ruumis ja Veri jaetaan kirkkokansalle erikseen.
Ehtoollisen jälkeen kirkossa nautitaan kirkkoleipää ja jälkiviiniä. Jälkiviinin ja -leivän tarjoaminen ei-ortodokseille on tarpeetonta, koska nämä saattavat luulla sitä ehtoolliseksi. Perinteisesti ehtoolliselle osallistuneet onnittelevat toisiaan toivotuksella ”sielun ja ruumiin parannukseksi”, johon vastataan sanoin ”Jumalan kunniaksi”.
