Kuopion ortodoksinen seurakunta

Tie kohti Jumalan ihmiseksi tulemisen juhlaa

Marraskuun puolestavälistä alkaen kirkko kutsuu meitä hiljentymään joulupaastoon. Se kestää neljäkymmentä päivää ja päättyy Kristuksen syntymäjuhlaan. Tätä aikaa kutsutaan joskus myös Filippoksen paastoksi, sillä se alkaa pyhän apostoli Filippoksen muistopäivän jälkeisenä päivänä.

Paaston hengellinen merkitys on aina sama: se on matka sydämen puhdistumiseen, rukoukseen ja rakkauden tekoihin. Kirkon perinne muistuttaa, että paasto ei ole ensisijaisesti ruokavaliota tai itsekuria, vaan tie vapauteen. Paastossa ihminen vapautuu niistä sidoksista, jotka estävät häntä näkemästä Jumalan kirkkautta.

Ensimmäinen käsky, jonka Jumala antoi ihmiselle paratiisissa, oli paaston käsky: “Sinun ei tule syödä siitä puusta.” (1. Moos. 2:17). Paasto ei siis ole ihmisen keksimä tapa, vaan luomisen alkuperäinen laki – kutsu luottamukseen ja kuuliaisuuteen Jumalan tahtoa kohtaan. Paratiisissa ihminen rikkoi juuri tämän paaston, ja siksi kirkko ohjaa meitä sen parantavaan voimaan.

Pyhä Basileios Suuri sanoo: “Paasto on vanhempi kuin laki. Se on paratiisin käsky, joka suojelee ihmistä turmeltumiselta.” (Homilia de jejunio, 1). Paaston kautta ihminen muistaa jälleen, ettei hän elä vain leivästä, vaan Jumalan sanasta. (Matt. 4:4, Luuk. 4:4) Joulupaaston aikana kirkko valmistaa meitä Kristuksen syntymään – ei kulutusjuhlaan tai kiireeseen, vaan hiljaiseen odotukseen. Jumala syntyy maailmaan köyhyyden, nöyryyden ja hiljaisuuden keskellä. Siksi kirkko kutsuu meitä samaan köyhyyteen: luopumaan turhasta, antamaan anteeksi sekä muistamaan lähimmäistä, joka on yksin tai puutteessa.

Paaston keskellä kirkon rukoukset muuttuvat lempeämmiksi ja toiveikkaammiksi. Ne johdattavat meitä Betlehemin tähden valoa kohti. Neitsyt Marian temppeliintuomisen juhlasta (21.11.) alkaen laulamme joulukanonia aamupalveluksessa: ”Kristus syntyy – kiittäkää! Kristus taivahasta vastaan ottakaa!”

Kun paasto etenee, kirkko kehottaa meitä iloon. Paasto ei ole surua, vaan valmistautumista Jumalan suuren ilon vastaanottamiseen. Siksi Kristuksen syntymän juhla ei ala äkillisesti, vaan kasvaa vähitellen sydämessä, rukouksen ja jakamisen teoissa. Joulupaasto on lahja, ei taakka. Se on Jumalan tarjoama mahdollisuus löytää rauha ja kirkkaus, joka ei riipu maailman hulinasta. Se on matka kohti sitä yötä, jolloin enkelit laulavat: “Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa.” (Luuk. 2:14).

Pastori Otto Laukkarinen