Hautajaiset
Kuolema ja hautajaiset
Tämä ohje palvelee kahta tilannetta: sekä ortodoksia, joka haluaa valmistautua etukäteen omaan tai läheisensä kuolemaan, että omaista, jonka läheinen on juuri kuollut ja joka tarvitsee nopeasti tietoa siitä, mitä tehdä. Jos tarvitset toimintaohjeet heti, aloita alta löytyvästä pikaohjeesta.
Pikaohje: kun läheinen on kuollut
- Ota yhteys seurakuntaan. Soita kirkkoherranvirastoon, puh. 020 6100300 (ma, ti, to & pe klo 9–12, ke klo 13–17). Seurakunnan kanssa sovitaan hautaustoimituksen ajankohta ja paikka.
- Hautalupa. Hautaamiseen tarvitaan aina lääkärin antama ”Lupa hautaamiseen” (eri asia kuin kuolintodistus). Se toimitetaan seurakunnalle hyvissä ajoin, esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen kuopio@ort.fi. Hautaustoimisto voi usein hoitaa tämän puolestanne.
- Hautapaikka. Jos vainaja haudataan luterilaiselle hautausmaalle (esim. Kuopion Puijon hautausmaa), paikka varataan kyseisen luterilaisen seurakunnan kautta. Jos hauta tulee ortodoksiselle hautausmaalle, seurakunta ohjaa teidät hautausmaan isännöitsijälle. Haudankaivuu kannattaa tilata vähintään kaksi viikkoa etukäteen — talvella roudan aikaan enemmänkin.
- Arkku ja kuolinvaatteet. Hankkikaa arkku ja kuolinvaatteet (esim. tumma puku, juhlamekko tai perinneasu). Kaulaan asetetaan risti (ei jalometallia) ja rinnalle pieni ikoni — nämä ovat yleensä vainajan omia, mutta niitä voi kysyä myös hautaustoimistosta tai viime kädessä seurakunnalta.
- Hautajaispäivä. Vainaja tuodaan kirkkoon noin varttia ennen palveluksen alkua, ja hautaus toimitetaan avoimen arkun kanssa. Palvelus kestää yleensä 35–60 minuuttia; suurin kestoon vaikuttava tekijä on saattoväen koko, sillä hyvästijättö ja siirtymät vievät eniten aikaa.
- Hautaan laskeminen. Haudalla pappi lausuu lyhyen rukouksen ja kanttori veisaa ”Ollos iäti muistettu”, minkä jälkeen hauta peitetään. Tästä voidaan siirtyä muistotilaisuuteen, jos sellainen on järjestetty.
- Muistopalvelukset (panihidat). Ensimmäinen panihida voidaan toimittaa jo kuolinpäivänä. Perinteen mukaan seuraavat toimitetaan 3., 9. ja 40. päivänä kuolemasta sekä vuosittain kuolinpäivänä.
- Maksut. Ortodoksisen kirkon jäsenelle hautaustoimitus on maksuton. Jos vainaja ei ollut kirkon jäsen, palveluksesta peritään erillinen maksu.
Kuolemaan valmistautuminen
Ortodoksinen perinne kehottaa jokaista valmistautumaan lähestyvään kuolemaan. Kuolema nähdään siirtymänä ajallisesta elämästä kohti iankaikkisuutta. Valmistautuminen on sekä hengellinen että käytännöllinen prosessi, joka auttaa niin kuolevaa kuin hänen läheisiäänkin kohtaamaan tämän hetken rauhassa ja toivossa.
Katumuksen ja ehtoollisen sakramentti
Kun kuolema alkaa lähestyä, ortodoksin on suositeltavaa osallistua katumuksen sakramenttiin ja vastaanottaa pyhä ehtoollinen. Tämä hengellinen valmistautuminen antaa synninpäästön ja valmistaa tuonpuoleiseen. Toimitus edellyttää, että kuoleva pystyy kommunikoimaan papin kanssa ja ottamaan vastaan ehtoollisen lusikasta.
Jos kuoleva ei pysty kommunikoimaan tai nielemään, hänelle voidaan sen sijaan toimittaa rukouspalvelus kuoleman hetkellä.
Potilaan luokse kannattaa pyytää pappi mahdollisimman pian hänen siirryttyään saattohoitoon. Virka-aikoina tavoitat kirkkoherranviraston numerosta 020 6100300. Maanantaisin ja tiistaisin päivystävän papin yhteystiedot löytyvät seurakunnan verkkosivun oikeasta yläkulmasta.
Rukous kuolevan puolesta
Läheiset voivat lukea kuolevan vuoteen äärellä rukouksia, esimerkiksi psalmeja, Jeesuksen rukousta (”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”) tai rukouksia ortodoksisista rukouskirjoista. Pappi voi tulla lukemaan myös kanonin kuoleman hetkellä.
Ennakkoon sovittavat käytännön asiat
Monet ortodoksit keskustelevat kuolemasta ja hautajaisista läheistensä kanssa jo etukäteen. Tämä helpottaa hautausjärjestelyjä, kun vainajalta ei voi enää kysyä hänen toiveitaan. Perinteisesti omasta vaateparresta varataan niin sanotut kuolinvaatteet — miehille esimerkiksi tumma puku, naisille juhlamekko, leninki tai karjalainen feresi. Arkkuun kuuluvasta rististä ja ikonista kerrotaan tarkemmin kohdassa ”Arkku ja kuolinvaatteet”.
Kun läheinen on kuollut: järjestelyt
Kun ortodoksisen kirkon jäsen kuolee, omaisten tulee ottaa yhteyttä vainajan kotiseurakuntaan. Seurakunnan kanssa sovitaan hautaustoimituksen yksityiskohdista: milloin ja missä hautaus toimitetaan sekä mihin vainaja haudataan. Jos omaiset haluavat papin ja kanttorin osallistuvan muistotilaisuuteen, tästä on hyvä sopia etukäteen.
Itse hautaustoimitus on liturginen kokonaisuus, johon ei sisälly erikseen suunniteltavia osia. Musiikista tai muista palveluksen yksityiskohdista ei siis tarvitse keskustella hautauksesta sovittaessa. Ortodoksisessa perinteessä pappi ei myöskään muistopuheessa käy läpi vainajan elämäntapahtumia — omaiset voivat tehdä tämän muistotilaisuudessa.
Hautalupa
Hautaamiseen tarvitaan aina hautalupa eli ”Lupa hautaamiseen”, riippumatta vainajan seurakunnasta tai taustasta. Luvan myöntää yleensä kuoleman todennut lääkäri tai terveyskeskus. Hautalupa (A4-lomake) on eri asia kuin kuolintodistus, ja se tulee toimittaa kirkkoherranvirastoon hyvissä ajoin ennen hautaamista, yleensä sähköpostitse skannattuna pdf-tiedostona osoitteeseen kuopio@ort.fi.
Hautapaikka
Hautapaikka varataan siitä seurakunnasta, joka omistaa hautausmaan. Esimerkiksi Kuopion Puijon hautausmaa kuuluu evankelis-luterilaiselle seurakuntayhtymälle, joten hautapaikka varataan heidän hautaustoimensa kautta. Kuopion ortodoksisella seurakunnalla on myös omia hautausmaita eri puolilla Pohjois-Savoa.
Kirkkoherranvirasto ohjaa omaiset ottamaan yhteyttä kyseisen hautausmaan isännöitsijään, jolla on hautakartat, paikallistuntemus ja tiedot haudankaivuun urakoitsijoista. Haudankaivuun tilaaminen vaatii vähintään kahden viikon ennakkoajan, ja talvella roudan aikana aikaa tarvitaan vielä enemmän. Sama koskee myös uurnapaikan kaivamista.
Maksut
Ortodoksisen kirkon jäsenelle hautaustoimitus on maksuton. Jos vainaja ei ollut ortodoksisen kirkon jäsen tai oli eronnut kirkosta, hautauspalveluksesta peritään erillinen maksu. Kirkosta eronneen kohdalla kirkollista hautauspalvelusta ei yleensä toimiteta, sillä hänen uskonnonvapauttaan kunnioitetaan. Tapauskohtaisesti asiasta päättää hiippakunnan metropoliitta papin esityksestä.
Hautaustoimituksen ajankohta
Ortodoksisen perinteen mukaan vainaja pyritään siunaamaan hautaan mahdollisimman pian, mieluiten kolmantena päivänä kuolemasta. Käytännön syistä tämä ei aina ole mahdollista, mutta hautajaisia ei tulisi siirtää yli kolmen viikon päähän — työntekijäresurssien ja aikataulurealiteettien vuoksi tämäkään ei valitettavasti aina ole mahdollista.
Omaiset usein ymmärrettävästi toivovat hautauspäiväksi lauantaita, mutta ne ovat yleensä juuri täyteen varattuja. Mahdollisuuksien mukaan siunauspäivät esimerkiksi torstaina ja perjantaina antavat huomattavasti vapaammat kädet ajan valintaan.
Arkku ja kuolinvaatteet
Hautausta varten hankitaan arkku ja kuolinvaatteet. Vainaja puetaan kauniiseen vaatekertaan, johon sisältyvät kaikki asusteet. Kaulaan laitetaan risti — yleensä tinainen tai puinen, ei jalometallia — ja rinnalle pieni ikoni, joka voi esittää Kristusta, Jumalanäitiä tai pyhää, jonka mukaan vainaja on nimetty. Jos näitä ei ole valmiina tai löydy, niitä voi ostaa tai tiedustella hautaustoimistoilta; viime kädessä risti ja ikoni voidaan järjestää seurakunnan toimesta.
Vainajan päälle lasketaan ohut kateliina ja otsalle asetetaan nauha, jossa on Pyhän Kolminaisuuden veisu ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä”. Kateliina on perinteisesti ollut käsityönä valmistettu ja koristeltu rukouksin ja ikonikuvin. Nykyisin niitä saa myös valmiina esimerkiksi Valamon luostarista; niitä on myös seurakunnan virastossa myynnissä.
Ortodoksisen hautauspalveluksen liturginen väri on valkoinen, joka symboloi ylösnousemusta, ja siksi sekä arkun että vaatteiden väriksi suositellaan valkoista. Arkku valitaan mieluiten niin, että sen kansi voidaan irrottaa kokonaan, koska palvelus toimitetaan perinteen mukaan arkun ollessa avoinna. Ortodoksinen kirkko suosittelee perinteen mukaista arkkuhautausta.
Nykyisin vainajan peseminen, pukeminen ja arkkuun laittaminen annetaan usein hautaustoimiston tehtäväksi, mutta omaiset voivat halutessaan osallistua tähän.
Hautajaisten kulku
Ortodoksiset hautajaiset toimitetaan paikkakunnan tai lähikunnan ortodoksisessa kirkossa tai rukoushuoneessa. Jos lähistöllä ei ole ortodoksista pyhäkköä, hautauspalvelus voidaan toimittaa myös esimerkiksi luterilaisessa siunauskappelissa tai hyvällä säällä suoraan haudalla.
Hautajaispäivänä omaiset kokoontuvat pyhäkköön odottamaan vainajaa, joka tuodaan kirkkoon noin varttia ennen palveluksen alkua. Pappi ottaa hänet vastaan kirkon ovella suitsutusastiaa kantaen; mukana ovat myös kanttori ja kirkkolaulajat. Arkkua kirkkoon kannettaessa lauletaan Pyhä Jumala -veisu.
Arkku asetetaan kirkon keskelle ja avataan. Mikäli arkun avaamiselle on esteitä, hautaus voidaan poikkeuksellisesti toimittaa suljetun arkun kanssa — tästä sovitaan aina etukäteen toimittavan papin kanssa.
Omaisille jaetaan hautauspalveluksen ajaksi tuohukset eli kirkkokynttilät. Palveluksen aikana on tapana seistä, mutta seinustoilla olevilla penkeillä voi halutessaan levähtää.
Ortodoksinen hautauspalvelus on ennen kaikkea rukousta vainajan sielun puolesta. Palveluksen aikana toistuu usein rukous: ”Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu.” Tämä sopii hyvin myös kuolinilmoitukseen tai kukkalaitteeseen liitettäväksi muistolauseeksi. Yleisiä muistolauseita ovat myös ”Ollos iäti muistettu” ja ”Iankaikkinen muisto”. Pääsiäistropari ”Kristus nousi kuolleista…” on erityisen sopiva ja perinteinen muistorukous.
Palveluksen loppupuolella omaiset jättävät viimeiset jäähyväiset arkun äärellä. He voivat lukea hiljaa rukouksen vainajan puolesta, pyytää häneltä anteeksi ja siunata häntä ristinmerkillä. On tavallista suudella vainajan rinnalle asetettua ikonia ja koskettaa viimeisen kerran poskelle tai käteen. Jos tämä tuntuu vieraalta, riittää hiljainen hetki arkun äärellä.
Lopuksi pappi lukee synninpäästörukouksen ja sirottelee arkun päälle hiekkaa ristinmuotoisesti. Kukkia voidaan laskea arkulle ennen toimitusta, tässä vaiheessa tai jäähyväisten yhteydessä. Palvelus kestää yleensä 35–60 minuuttia; suurin kestoon vaikuttava tekijä on saattoväen koko, sillä hyvästijättö ja siirtymät vievät eniten aikaa.
Palveluksen päätyttyä pappi ja laulajat kulkevat arkun edellä kirkosta ulos. Hautausmaalle ajettaessa pappi seuraa ruumisauton perässä. Haudalla pappi lausuu lyhyen rukouksen ja kanttori veisaa ”Ollos iäti muistettu”. Sen jälkeen hauta peitetään katteella tai lapioidaan umpeen. Luterilaisten virsien laulaminen tässä kohden ei ole sopivaa.
Hautauksen jälkeen saattoväki siirtyy muistotilaisuuteen, jos sellainen on järjestetty. Pappi ja kanttori voivat osallistua tilaisuuteen, mikäli aikataulut sallivat ja omaiset niin toivovat. Kanttori voi tarvittaessa auttaa muistotilaisuuden musiikin järjestämisessä — tästä pitää aina sopia etukäteen.
Vainajan muistaminen
Ortodoksinen kirkko uskoo, että kuolleet ovat edelleen kirkon jäseniä, vaikka he eivät enää kuulu elävien seurakuntaan. Siksi heidän puolestaan rukoillaan ja toimitetaan muistopalveluksia eli panihidoja.
Ensimmäinen panihida voidaan toimittaa jo kuolinpäivänä, jos aikataulut sen sallivat. Perinteen mukaan seuraavat toimitetaan 3., 9. ja 40. päivänä kuolemasta. Omaiset voivat pyytää papilta muistopalvelusta myös vuosittain vainajan kuolinpäivänä tai uurnanlaskun yhteydessä.
Yksityisessä rukouksessa vainajia muistetaan päivittäin. Kirkossa heidän puolestaan voidaan rukoilla sytyttämällä tuohus vainajien muistelupöydälle. Lisäksi kirkossa on muistelulappuja, joihin kirjoitetaan muisteltavien nimet. Lappu annetaan isännöitsijälle, joka toimittaa sen papille, jotta nämä nimet luetaan liturgiassa.