Hautajaiset
KUOLEMAAN VALMISTAUTUMINEN
Ortodoksinen perinne kehottaa jokaista valmistautumaan lähestyvään kuolemaan. Kuolema nähdään siirtymänä ajallisesta elämästä kohti iankaikkisuutta. Valmistautuminen kuolemaan ja hautajaisiin on sekä hengellinen että käytännöllinen prosessi, joka auttaa sekä kuolevaa että hänen läheisiään kohtaamaan tämän hetken rauhassa ja toivossa.
Katumuksen ja ehtoollisen sakramentti
Kun kuolema alkaa lähestyä, ortodoksin on suositeltavaa osallistua katumuksen sakramenttiin ja vastaanottaa pyhä ehtoollinen. Tämä hengellinen valmistautuminen antaa synninpäästön ja valmistaa tuonpuoleiseen. Toimitus edellyttää, että kuoleva pystyy kommunikoimaan papin kanssa ja ottamaan vastaan ehtoollisen lusikasta. Monet kokevat myös sielunhoidolliset keskustelut papin kanssa tärkeiksi, ja näihin tulisi antaa mahdollisuus.
Rukous kuolevan puolesta
Läheiset voivat lukea kuolevan vuoteen äärellä rukouksia, esimerkiksi psalmeja, Jeesuksen rukousta (”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”) tai rukouksia ortodoksisista rukouskirjoista. Pappi voi tulla lukemaan myös kanonin kuoleman hetkellä.
Käytännön järjestelyt
Monet ortodoksit keskustelevat kuolemasta ja hautajaisista läheistensä kanssa jo etukäteen. Tämä helpottaa hautausjärjestelyjä, kun vainajalta ei voi enää kysyä hänen toiveitaan. Perinteisesti omasta vaateparresta varataan ns. kuolinvaatteet: miehille esimerkiksi tumma puku ja naisille juhlamekko, leninki tai karjalainen feresi. Arkkuun laitetaan vainajan kaulaan tinainen tai muu ei-jalometallista valmistettu risti sekä ikoni, joka voi esittää Kristusta, Jumalanäitiä tai pyhää, jonka mukaan vainaja on nimetty.
MITÄ TEHDÄ LÄHEISENI KUOLTUA?
Kun ortodoksisen kirkon jäsen kuolee, omaisten tulee ottaa yhteyttä vainajan kotiseurakuntaan. Seurakunnan kanssa sovitaan hautaustoimituksen yksityiskohdista: milloin ja missä hautaus toimitetaan sekä mihin vainaja haudataan. Jos omaiset haluavat papin osallistuvan muistotilaisuuteen, tästä on hyvä sopia etukäteen.
Itse hautaustoimitus on liturginen kokonaisuus, johon ei sisälly erikseen suunniteltavia osia. Musiikista tai muista palveluksen yksityiskohdista ei siis tarvitse keskustella hautauksesta sovittaessa. Ortodoksisessa perinteessä pappi ei myöskään muistopuheessa käy läpi vainajan elämäntapahtumia. Sen sijaan omaiset voivat tehdä tämän muistotilaisuudessa.
Hautalupa
Hautaamiseen tarvitaan aina hautalupa eli ”Lupa hautaamiseen”, riippumatta vainajan seurakunnasta tai taustasta. Luvan myöntää yleensä kuoleman todennut lääkäri tai terveyskeskus. Hautalupa (A4-lomake) on eri asia kuin kuolintodistus, ja se tulee toimittaa kirkkoherranvirastoon hyvissä ajoin ennen hautaamista. Yleensä lupa lähetetään sähköpostitse skannattuna pdf-tiedostona osoitteeseen kuopio@ort.fi
Hautapaikka
Hautapaikka varataan siitä seurakunnasta, joka omistaa hautausmaan. Esimerkiksi Kuopion Puijon hautausmaa kuuluu evankelis-luterilaiselle seurakuntayhtymälle, joten hautapaikka varataan heidän hautaustoimensa kautta. Kuopion ortodoksisella seurakunnalla on myös omia hautausmaita eri puolilla Pohjois-Savoa.
Kirkkoherranvirasto ohjaa omaiset ottamaan yhteyttä kyseisen hautausmaan isännöitsijään, jolla on hautakartat, paikallistuntemus ja tiedot haudankaivuun urakoitsijoista. Haudankaivuun tilaaminen vaatii vähintään kahden viikon ennakkoajan, ja talvella roudan aikana aikaa tarvitaan vielä enemmän. Sama koskee myös uurnapaikan kaivamista.
Hautaustoimitus ja maksut
Ortodoksisen kirkon jäsenelle hautaustoimitus on maksuton. Jos vainaja ei ollut ortodoksisen kirkon jäsen tai oli eronnut kirkosta, hautauspalveluksesta peritään erillinen maksu. Kirkosta eronneen kohdalla kirkollista hautauspalvelusta ei yleensä toimiteta, sillä hänen uskonnonvapauttaan kunnioitetaan. Tapauskohtaisesti asiasta päättää hiippakunnan metropoliitta papin esityksestä.
Omaiset voivat pyytää pappia toimittamaan myös muistopalveluksen eli panihidan heti kuoleman jälkeen, jopa jo kuolinpäivänä, jos aikataulut sen sallivat. Perinteen mukaan panihida toimitetaan myös 3., 9. ja 40. päivänä kuolemasta.
Ortodoksisen perinteen mukaan vainaja pyritään siunaamaan hautaan mahdollisimman pian, mieluiten kolmantena päivänä kuolemasta. Käytännön syistä tämä ei aina ole mahdollista, mutta hautajaisia ei tulisi siirtää yli kolmen viikon päähän.
Arkku ja kuolinvaatteet
Hautausta varten hankitaan arkku ja kuolinvaatteet. Vainaja puetaan kauniiseen vaatekertaan, johon sisältyvät kaikki asusteet. Kaulaan laitetaan risti, yleensä tinainen tai puinen, ei jalometallia. Vainajan päälle lasketaan ohut kateliina ja otsalle asetetaan nauha, jossa on Pyhän Kolminaisuuden veisu ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä”. Kateliina on perinteisesti ollut käsityönä valmistettu ja koristeltu rukouksin ja ikonikuvin. Nykyisin niitä saa myös valmiina esimerkiksi Valamon luostarista.
Ortodoksisen hautauspalveluksen liturginen väri on valkoinen, joka symboloi ylösnousemusta. Siksi sekä arkun että vaatteiden väriksi suositellaan valkoista. Arkku valitaan mieluiten niin, että sen kansi voidaan irrottaa kokonaan, koska palvelus toimitetaan perinteen mukaan arkun ollessa avoinna.
Ortodoksinen kirkko suosittelee perinteen mukaista arkkuhautausta.
Nykyisin vainajan peseminen, pukeminen ja arkkuun laittaminen annetaan usein hautaustoimiston tehtäväksi. Omaiset voivat kuitenkin halutessaan osallistua tähän. Arkkuun asetetaan pieni ikoni ja haluttaessa myös kukkia.
HAUTAJAISTEN KULKU
Ortodoksiset hautajaiset toimitetaan paikkakunnan tai lähikunnan ortodoksisessa kirkossa tai rukoushuoneessa. Jos lähistöllä ei ole ortodoksista pyhäkköä, voidaan hautauspalvelus toimittaa myös esimerkiksi luterilaisessa siunauskappelissa tai hyvällä ulkoilmalla suoraan haudalla.
Hautajaispäivänä omaiset kokoontuvat pyhäkköön odottamaan vainajaa, joka tuodaan kirkkoon noin varttia ennen palveluksen alkua. Pappi ottaa hänet vastaan kirkon ovella suitsutusastiaa kantaen. Mukana ovat myös kanttori ja kirkkolaulajat. Arkkua kirkkoon kannettaessa lauletaan Pyhä Jumala -veisu.
Arkku asetetaan kirkon keskelle ja avataan. Mikäli arkun avaamiselle on esteitä, hautaus voidaan poikkeuksellisesti toimittaa suljetun arkun kanssa. Tästä sovitaan aina etukäteen toimittavan papin kanssa.
Omaisille jaetaan hautauspalveluksen ajaksi tuohukset eli kirkkokynttilät. Palveluksen aikana on tapana seistä, mutta seinustoilla olevilla penkeillä voi halutessaan levähtää.
Ortodoksinen hautauspalvelus on ennen kaikkea rukousta vainajan sielun puolesta. Palveluksen aikana toistuu usein rukous: ”Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu.” Tämä sopii hyvin myös kuolinilmoitukseen tai kukkalaitteeseen liitettäväksi muistolauseeksi. Yleisiä muistolauseita ovat myös ”Ollos iäti muistettu” ja ”Iankaikkinen muisto”. Pääsiäistropari ”Kristus nousi kuolleista…” on erityisen sopiva ja perinteinen muistorukous.
Palveluksen loppupuolella omaiset jättävät viimeiset jäähyväiset arkun äärellä. He voivat lukea hiljaa rukouksen vainajan puolesta, pyytää häneltä anteeksi ja siunata häntä ristinmerkillä. On tavallista suudella vainajan rinnalle asetettua ikonia ja tehdä viimeinen hyvästijättö koskettamalla rakasta poskesta tai kädestä. Jos tämä tuntuu vieraalta, riittää hiljainen hetki arkun äärellä.
Lopuksi pappi lukee synninpäästörukouksen sirottelee arkun päälle hiekkaa ristinmuotoisesti. Kukkia voidaan laskea arkulle ennen toimitusta, tässä vaiheessa tai jäähyväisten yhteydessä. Palvelus kestää yleensä 30–40 minuuttia, ja hyvästien jättämiseen kuluu aikaa saattoväen koosta riippuen muutamasta minuutista noin puoleen tuntiin.
Palveluksen päätyttyä pappi ja laulajat kulkevat arkun edellä kirkosta ulos. Hautausmaalle ajettaessa pappi seuraa ruumisauton perässä. Haudalla pappi lausuu lyhyen rukouksen ja kanttori veisaa ”Ollos iäti muistettu”. Sen jälkeen hauta peitetään. Luterilaisten virsien laulaminen tässä kohden ei ole sopivaa.
Hautauksen jälkeen saattoväki siirtyy muistotilaisuuteen, jos sellainen on järjestetty. Pappi ja kanttori voivat osallistua muistotilaisuuteen, mikäli aikataulut sen sallivat ja omaiset tahtovat niin.
VAINAJAN MUISTAMINEN
Ortodoksinen kirkko uskoo, että kuolleet ovat edelleen kirkon jäseniä, vaikka he eivät enää kuulu elävien seurakuntaan. Siksi heidän puolestaan rukoillaan ja toimitetaan muistopalveluksia eli panihidoja.
Ensimmäinen panihida voidaan toimittaa jo kuolinpäivänä. Perinteen mukaan seuraavat toimitetaan 3., 9. ja 40. päivänä kuolemasta. Omaiset voivat pyytää papilta muistopalvelusta myös vuosittain vainajan kuolinpäivänä tai uurnanlaskun yhteydessä.
Yksityisessä rukouksessa vainajia muistetaan päivittäin. Kirkossa heidän puolestaan voidaan rukoilla sytyttämällä tuohus vainajien muistelupöydälle. Lisäksi kirkossa on muistelulappuja, joihin kirjoitetaan muisteltavien nimet. Lappu annetaan isännöitsijälle, joka toimittaa sen papille, jotta nämä nimet luetaan liturgiassa.
Hautajaisiin valmistautuminen – ohje omaisille
Kun ortodoksinen läheinen kuolee, toimi seuraavasti:
1. Ota yhteys seurakuntaan
- Soita kirkkoherranvirastoon 020 6100300 (ma, ti, to & pe klo 9-12, ke klo 13-17) mahdollisimman pian.
- Seurakunnassa sovitaan hautaustoimituksen ajankohta ja paikka.
2. Hautalupa
- Hautaamiseen tarvitaan aina lääkärin antama lupa hautaamiseen (eri asia kuin kuolintodistus).
- Lupa toimitetaan seurakunnalle hyvissä ajoin, esimerkiksi sähköpostitse.
- Hautaustoimistot voivat usein hoitaa tämän puolestanne.
3. Hautapaikka
- Jos vainaja haudataan luterilaiselle hautausmaalle (esim. Kuopion Puijon hautausmaa), hautapaikka varataan kyseisen luterilaisen seurakunnan kautta.
- Jos hauta tulee ortodoksiselle hautausmaalle, seurakunta ohjaa teidät kyseisen hautausmaan isännöitsijälle.
4. Arkku ja vaatteet
- Hankkikaa vainajalle arkku ja kuolinvaatteet (esim. tumma puku, juhlamekko, perinneasu).
- Kaulaan asetetaan risti (ei jalometallia) sekä pieni ikoni.
- Arkkuun laitetaan perinteisesti myös kateliina (ohut peite, jossa rukousteksti tai ikonikuvia).
5. Hautajaispäivä
- Vainaja tuodaan kirkkoon noin varttia ennen palveluksen alkua.
- Arkku asetetaan kirkon keskelle, ja palvelus kestää yleensä noin 30–60 minuuttia.
- Hautaus toimitetaan avoimen arkun kanssa.
- Palveluksessa rukoillaan vainajan sielun puolesta ja omaiset jättävät viimeiset jäähyväiset.
6. Hautaan laskeminen
- Hautausmaalla pappi lausuu lyhyen rukouksen, ja kanttori laulaa Ollos iäti muistettu.
- Hauta peitetään tämän jälkeen.
- Tämän jälkeen voidaan siirtyä muistotilaisuuteen.
7. Muistopalvelukset
- Panihida voidaan toimittaa jo kuolinpäivänä.
- Seuraavat muistopalvelukset ovat perinteen mukaan 3., 9. ja 40. päivänä kuolemasta sekä vuosittain kuolinpäivänä.
- Kirkossa vainajia muistellaan myös liturgiassa, johon voi jättää nimet muistelulapulle.
8. Maksut
- Ortodoksisen kirkon jäsenen hautaustoimitus on ilmainen.
- Jos vainaja ei ole kirkon jäsen, palveluksesta peritään maksu.