Pelastuksemme alku
Elämme parhaillaan uuden kirkkovuoden ensimmäisiä päiviä. Kirkkovuoteen sisältyy kaksitoista suurta juhlaa, joista ensimmäinen eli Jumalansynnyttäjän, Neitsyt Marian syntymäjuhla on tänään (8.9).
Kirkkovuosi ei ole mikä tahansa kalenteri, josta me voimme katsoa ajan kulumista. Kirkkovuosi ja sen sisältämät juhlat on asetettu palvelemaan meidän pelastustamme. Ei suinkaan ole sattumaa, että ensimmäinen suuri juhla on juuri Neitsyt Marian syntymä, tavallaan meidän pelastuksemme alku. Ja kuinka ollakaan: kirkkovuoden viimeinen suuri juhla on Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen (15.8.) Ihmiselon kehä umpeutuu kirkkovuoden kuluessa.
Neitsyt Marian elämänvaiheista kerrotaan kohtalaisen vähän Raamatussa. Tarkemmin niitä on kuvattu vaikkapa Raamatun ulkopuolisissa Tuomaan ja Jaakobin protoevankeliumeissa sekä joissakin muissa Kirkon traditioon kuuluvissa teksteissä.
Ortodoksinen kirkko ei opeta, että neitsyt Maria olisi syntynyt jollakin poikkeuksellisella, ihmisluonnolle käsittämättömällä tavalla. Toki hänen vanhempansa eli Joakim ja Anna saivat tyttärensä huomattavan iäkkäinä, mutta Marian syntymä oli kuitenkin luonnollinen tapahtuma.
Maria kantoi samaa langennutta ihmisyyttä kuin koko muukin ihmiskunta. Muiden ihmisten tavoin hän kaipasi ja tarvitsi Vapahtajaa. Sen Vapahtajan koko ihmiskunta löysi Mariasta syntyneessä Jumalan Pojassa.
Synaksarionista voimme lukea, että tullessaan ihmiseksi Kristus tahtoi tulla täydellisesti osalliseksi langenneesta ihmisluonnosta, mutta kuitenkin ilman syntiä. Siksi hän valmisti itselleen tahrattoman asuinsijan, neitseellisen arkin, kaikkein pyhimmän neitsyt Marian. Hänet oli valittu ennen aikojan alkua olemaan uusi Eeva, Kristuksen, meidän Vapahtajamme äiti, pelastuksemme lähde ja kristillisen pyhyyden arkkityyppi.
”Sinun syntymäsi, Jumalansynnyttäjä Neitsyt, toi ilosanoman koko maailmalle, sillä sinusta koitti vanhurskauden aurinko, Kristus, meidän Jumalamme, joka tehtyään tyhjäksi kirouksen tuotti siunauksen ja poistettuaan kuoleman antoi meille iankaikkisen elämän.” (Juhlan tropari)