Mies joka ei osaa sanoa ei
Nilsiän Sänkimäessä asuu mies, joka ei osaa sanoa ei. Näin luonnehtii itseään Risto Pitkänen, 76, Nilsiän ja Juankosken ortodoksisten kirkkojen isännöitsijä. Todisteitakin on. Pitkänen luettelee pitkän listan luottamustehtäviä, joita hän on hoitanut ja joita hän yhä hoitaa. Seurakunnallisia ja kunnallisia. Maamiesseurasta pankkiin. Hevosurheilusta ralliautoiluun.
-Ei taida tällä seutukunnalla olla monta yhdistystä, jonka jäsen en ole ollut, hän sanoo, eikä taida liioitella yhtään.
Risto Pitkänen on paljasjalkainen nilsiäläinen. Hän on syntynyt Nilsiässä ja asunut Nilsiässä koko ikänsä, jos huomioon ei oteta vuoden kestänyttä kansanopistoa ja varusmiespalvelusta. Leipä on irronnut jo yli viisi vuosikymmentä kotitilalta, jota hän edelleen viljelee.
-Kävin minä vuoden keskikoulua, mutta huomasin, että se ei ole minua varten, hän sanoo.
Viljelyä hän on viime vuosina vähentänyt, mutta pitää kunnia-asianaan, että näköalapaikalla Sänkimäessä sijaitsevan tilan ympäristö säilyy kulttuurimaisemana. Heinä ja pusikot on leikattava.
Risto on sukunsa ainoa ortodoksi. Luterilaiseen kirkkoon hänetkin kastettiin, ja ehtipä hän aikuistuttuaan toimia Nilsiän luterilaisen seurakunnan neuvostossakin. Ortodoksinen kirkko alkoi kuitenkin kiinnostaa ja vetää puoleensa. Vaimonsa kanssa hän kävi palveluksissa Pyhän Johannes Kastajan kirkossa Nilsiässä ja Pyhän Nikolaoksen katedraalissa Kuopiossa.
Ratkaisevia olivat vierailut Evakkokeskuksessa Iisalmessa ja Valamon luostarissa Heinävedellä.
-Vähitellen aloin ymmärtää, että ortodoksinen kirkko on minun kirkkoni.
Ensimmäiset keskustelut ortodoksiseen kirkkoon liittymisestä hän kävi Kuopion seurakunnan silloisen kirkkoherran Mikko Kärjen kanssa.
-Siitä se lähti. Kuopiossa pappina toiminut isä Andreas Hjertberg opetti ja tenttasi minua. Isä Mikko voiteli minut kirkon jäseneksi juuri ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2010, Risto muistelee.
Kaksi vuotta myöhemmin Risto otti hoitaakseen kirkon isännöitsijän tehtävät Nilsiässä. Ja niin kuin usein käy, samalla vastuulle tulivat ponomarin tehtävät Nilsiässä toimitettavissa jumalanpalveluksissa ja muissa pyhissä toimituksissa.
-Kyllä minä ponomarin hommissa olen aika tavalla itseoppinut. Käytäntö opettaa. Aina voi kysyä, jos ei jotakin osaa.
-Eniten jännitti ensimmäinen pääsiäisyöpalvelus ponomarina keväällä 2013. Isä Paul Hesse oli pappina. Kyllä siitäkin selvittiin, vaikka isä Paul ei kuullut kaikkea mitä minä kysyin ja minä en ymmärtänyt kaikkea mitä hän vastasi.
Seurakunnassa luotto Risto Pitkäseen kasvoi. Neljä vuotta sitten tarvittiin isännöitsijää Jumalansynnyttäjän suojelun kirkkoon Juankoskella.
-Isä Arto Leskinen kysyi, että enkö minä voisi mitenkään ottaa sitäkin tehtävää. Enpä silloinkaan osannut sanoa, että ei.
Matkaa Nilsiästä Juankoskelle on kymmeniä kilometrejä. Kahden kirkon isännöitsijän tehtävien hoitaminen onnistuu, koska molemmat kirkot kuuluvat seurakunnan itäiseen alueeseen eikä päällekkäisiä jumalanpalveluksia ole. Kiirettä silti joskus pitää.
-Oli sellainenkin päivä, että Juankoskella oli samana päivänä kolmet hautajaiset. Kiire oli, mutta ei ongelmia.
Seurakunnan tehtävissä Risto viihtyy ja aikoo jatkaa niin pitkään, kun terveyttä ja kuntoa riittää. Sosiaalinen ja puhelias mies nauttii siitä, että olla ihmisten kanssa tekemisissä.
-Minulla on paljon tuttuja ja lisää tulee koko ajan. Se pitää virkeänä.
Teksti: Mauri Liukkonen