Vietämme Jumalansynnyttäjän temppeliintuomisen juhlaa ja niin muistelemme, miten hän jo pienenä lapsena alkoi valmistautua tulevaan tehtäväänsä hänestä ihmiseksi syntyvän Kristuksen Jumalan äitinä.
Jumalansynnyttäjän juhlapäivät palauttavat mieleemme hänen erityisen asemansa Jumalan pyhien joukossa. Mutta me emme muistele Jumalansynnyttäjää suurena historiallisena hahmona, vaan kunnioitamme häntä meidän vielä omaa ristinpolkuamme kulkevien ja elämän haasteiden kanssa kamppailevien taivaallisena puolustajana ja esirukoilijanamme Jumalan edessä.
Ojentaessaan Saddukeuksia, jotka kielsivät ylösnousemuksen, Kristus lausuu: Ei Jumala ole kuolleiden Jumala, vaan kaikki ovat hänelle eläviä.
Jumalansynnyttäjä ja muut pyhät, kuin myöskään meidän edesmenneet rakkaamme, eivät ole menneisyyden varjoja, joihin meillä ei ole yhteyttä, vaan he elävät Kristuksessa ja Herran kautta me olemme yhteydessä heihin, osana yhtä ja samaa Kristuksen Ruumista, hänen kirkkoaan.
Pyytäessämme avuksemme Jumalansynnyttäjän ja muiden edellämme käyneiden esirukouksia, me kutsumme avuksemme isiämme, äitejämme, veljiämme ja sisariamme Kristuksessa, jotka seisovat nyt Jumalan valtaistuimen edessä. He edelleen jatkavat huolenpitoaan meistä, aivan kuten he eläessäänkin tekivät. Kirkkomme kaksivuotistuhantisessa kokemusperinteessä pyhien esirukouksien voima näkyy ja tuntuu vahvasti. Mutta myös meitä itseämme kutsutaan rukoilemaan toinen toistemme puolesta. Apostoli Jaakob kehottaa kirjeessään: Rukoilkaa toinen toistenne puolesta, sillä vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Me saamme vastaanottaa ja pyytää apua rukouksen kautta ja niin kasvaa samalla lähemmäksi Jumalaa.
Rakkaidemme ja kärsivien lisäksi meidän on syytä pyrkiä muistamaan myös niitä, joita kohtaan sydämessämme on kaunaa tai muuta raskautta. Katkeruuden, vihan ja muiden vastaavien tunteiden ahdistaessa meitä meidän tulee yksinkertaisin sanoin ”Herra armahda” laskea sydämessämme polttavat negatiiviset tunteet Jumalan haltuun, lakata edes hetkellisesti syöttämästä tulta ja näin keventää sydämemme taakkaa. Näin toimiessamme me saamme Jumalalta parannusta haavoihimme.
Jumalansynnyttäjä sai toimia hyvin erityisessä tehtävässä ja hän loistaa kirkkaimpana tähtenä Kristuksen pyhien taivaalla. Mutta hengellisessä elämässä ja Kristuksen seuraamisessa ei ole kyse kilpailusta. Jumalalla on jokaiselle meistä oma yksilöllinen ja ihmeellinen suunnitelmansa. Ja tuo jumalallinen elämämme polku voi olla meille vaikeasti ymmärrettävä tai hämmentävä, aivan kuten se oli Jumalansynnyttäjälle Mariallekin, emmekä me voi raskaita aikojakaan välttää. Mutta vaikka me helposti harhaannummekin meille annetulta polulta, meidän ole syytä lannistua. Me emme ole matkallamme yksin, vaan kansamme kulkevat itse Herramme lisäksi myös kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä ja kaikki pyhät sekä myös me kaikki, veljet ja sisaret, toinen toistemme kanssa. Kun me kannamme toinen toistemme kuormia, me apostolin sanoin täytämme Kristuksen lain.
Suokoon ihmisiä rakastava Kristus Jumala puhtaimman äitinsä esirukouksien tähden ohjausta elämäämme ja antakoon meille siunatun joulupaaston tien kohti Kristuksen syntymäjuhlan iloa.
Pastori Tapio Juntunen