Kirkastuminen

Vietämme Kristuksen kirkastumisen juhlaa ja muistelemme sitä, miten Kristus ennen kärsimyksiään paljasti Jumalallisen luontonsa Taborin vuorella kolmelle lähimmälle opetuslapselleen, Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle.

Kristuksen ihmisyys ei ollut näennäistä, jonkinlaista vale- tai puoli-ihmisyyttä. Hän totisesti otti yllensä meidän syntiinlankeemuksessa haavoittuneen, Jumalasta vieraantuneen ja kärsimykselle sekä kuolemalle altistuneen ihmisluontomme.

Evankeliumeissa ei ole tarkkoja kuvauksia Kristuksen ulkonäöstä. Sen, että hänen ulkonäköään ei erityisesti teksteissä korosteta ja myös kirkkomme ikonitaiteen pohjalta voimme todeta Vapahtajamme näyttäneen varsin tavanomaiselta ihmiseltä.

Kristuksen jumalisuus ei siten ollut ikään kuin ensisilmäyksellä ilmiselvästi havaittavissa sen paremmin hänen opetuslapsilleen kuin muillekaan hänet kohdanneille ihmisille. Kristus näytti ulkoisesti tavalliselta ihmiseltä; hänen Jumaluutensa puolestaan kävi ilmi hänen tekojensa, opetuksensa ja ylösnousemuksensa kautta.

Ei ole siten yllättävää, että jopa Kristuksen lähimmille seuraajille oli aluksi vaikeaa ymmärtää heidän mestarinsa jumaluutta. Kyseessähän oli täysin normaalin näköinen henkilö, jonka syntymäpaikka ja perheenjäsenet olivat myös laajalti tiedossa.

Ennen ristinkärsimyksiään Kristus kuitenkin paljasti ensimmäistä kertaa hänen Jumalauutensa sen koko kirkkauden täyteydessä kolmelle lähimmälle opetuslapselleen: Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle ja noita tapahtua me tänään muistelemme ja kunnioitamme.

Kirkastuminen antoi läsnäolleille opetuslapsille välittömän kokemuksen Jumalan armon läsnäolosta. He saivat kokea paratiisin autuuden hetkellisesti jo tuona hetkenä maan päällä. Apostoli Pietari lausui ”Herra, meidän on hyvä olla täällä”, ja hän halutessaan tuon ihanan olotilan jatkuvan, käytännön miehenä ehdotti majojen rakentamista Jeesukselle, Moosekselle ja Elialle.

On ymmärrettävää, etteivät opetuslapset tietenkään olisivat halunneet kohtaamansa Jumalallisen rauhan ja kirkkauden tilan loppuvan. He eivät edes tienneet mitä sanoa, heidän oli vain hyvä olla siinä hetkessä ja paikassa. Kirkastumisen kokemus oli myöhemmin heille rohkaisuna ja vahvistuksena Kristuksen kärsimysten koittaessa ja heidän uskonsa joutuessa koetukselle.

Kirkastumisen tapahtumat muistuttavat meitä siitä, että paratiisi ei ole paikka tietyssä sijainnissa, vaan paratiisi on kaikkialla siellä, missä Jumala on läsnä kunniassaan, kirkkaudessaan ja rakkaudessaan. Kun ihminen saa kokea Jumalan kosketuksen ja parantavan rakkauden hän saa maistaa jo tässä ajassa Jumalan valtakunnan kirkkautta ja rauhaa. Ja nuo kokemukset eivät meiltä koskaan täysin katoa, vaan kulkevat mukanamme siitä huolimatta, että me itse käännymme poispäin Jumalasta heikkoutemme tähden.

Siunattua kirkastumisen juhlaa toivottaen,

pastori Tapio Juntunen