Kesä on praasniekkojen aikaa
Sodan jälkeen siirtoväki asettui uusille, pysyville asuinsijoilleen. Jälleenrakentamisen kausi alkoi vuoden 1950 alusta. Ortodoksisille seurakunnille rakennettiin mm. 13 uutta kirkkoa ja 44 rukoushuonetta. Oma pyhäkkö on olennainen osa ortodoksista identiteettiä ja tätä ylläpitämään ja vahvistamaan syntyi siirtolaisten keskuudessa myös omia hankkeita rukoushuoneiden rakentamiseksi talkoovoimin.
Entisellä kotiseudulla ortodoksinen kirkko tai rukoushuone oli keskeisellä paikalla kylän keskellä.
Kirkot rakennettiin isoihin kyliin, joissa toimitettiin palveluksia säännöllisesti, mutta muualle seurakunnan alueelle pitkien välimatkojen ja huonojen teiden takia pappi pääsi toimitaan toimituksia kenties kerran vuodessa temppelijuhlana, praasniekkana eli pyhäkön syntymäpäivänä. Juhlaa vietetään yleensä sen ortodoksisen pyhän kunniaksi ja muistoksi, jolle kyseinen kirkkorakennus on pyhitetty.
Kirkollisen merkityksen lisäksi praasniekkajuhlaan sisältyi myös tietty maallinen puoli: tavattiin tuttuja, päivät olivat suosittuja kylässä käyntipäiviä, nuoriso tapasi muita saman ikäisiä ortodokseja.
Samalla praasniekat toimivat yleisinä tiedotustilaisuuksina lähiseudun ihmisille ja siihen liittyi samalla myös erityinen sosiaaliverkostollinen puoli, jolloin voitiin pohtia ihmisten selviytymisiä elämän vaikeuksista ja ongelmista ja pohtia hänen auttamistaan. Samalla voitiin myös katsastaa kylän tai alueen johtomiehiä erilaisiin toimikuntiin, valtuustoihin tai muihin tehtäviin. Maallisiin praasniekkajuhliin saattoi myös liittyä erilaisia iltamia, tai jopa tanssiaiset.
Tätä samaa praasniekkaperinnettä ylläpidetään edelleen ja etenkin kesä on monien juhlien aikaa.
Praasniekat Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa 2022: https://ortkuopio.fi/muut/praasniekat2022/
