Hautajaiset
KUOLEMAAN VALMISTAUTUMINEN
Ortodoksinen perinne kehottaa vakaasti jokaista valmistautumaan lähestyvään kuolemaan. Ortodoksinen kirkko näkee kuoleman siirtymänä ajallisesta elämästä kohti iankaikkisuutta. Kuolemaan ja hautajaisiin valmistautuminen on hengellinen ja käytännöllinen prosessi, joka auttaa sekä vainajaa että hänen läheisiään kohtaamaan tämän hetken rauhassa ja toivossa.
Katumuksen ja ehtoollisen sakramentti
Kun kuolema alkaa lähestyä, on suositeltavaa, että ortodoksi osallistuu katumuksen sakramenttiin ja vastaanottaa pyhän ehtoollisen. Tämä hengellinen valmistautuminen valmistaa tuonpuoleiseen ja antaa synninpäästön. Tämä edellyttää, että kuoleva pystyy kommunikoimaan papin kanssa ja syömään ehtoollisen lusikasta. Lisäksi monet kokevat sielunhoidolliset keskustelut papin kanssa tärkeiksi ja tälle tulisi antaa mahdollisuus.
Rukous kuolevan puolesta
Läheiset voivat lukea kuolevan vuoteen äärellä rukouksia, erityisesti psalmien kirjaa, Jeesuksen rukousta (”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”) tai rukouksia, jotka löytyvät ortodoksisista rukouskirjoista. Pappi voi tulla lukemaan kanonin kuoleman hetkellä.
Käytännön järjestelyt
Monet ortodoksit keskustelevat kuolemasta ja hautajaisista läheistensä kanssa. Tämä helpottaa hautaujaisjärjestelyissä, kun vainajalta ei voi asiaa enää kysyä. Ortodoksisessa perinteessä omasta vaateparresta varataan itselle ns. kuolinvaatteet, esim. miehille tumma puku ja naisille juhlamekko, leninki tai vaikka karjalainen feresi. Lisäksi arkkuun laitetaan vainajan kaulaan ei-jalometallia oleva (esim. tinainen) risti ja ikoni, mikä esittää Kristusta, Jumalanäitiä tai vaikka edesmenneen taivaallista esirukoilijaa.
MITÄ TEHDÄ LÄHEISENI KUOLTUA?
Kun ortodoksisen kirkon jäsen kuolee, omaiset ottavat välittömästi yhteyttä vainajan kotiseurakuntaan. Seurakunnan kanssa sovitaan hautaustoimitukseen liittyvistä yksityiskohdista: koska ja missä hautaus toimitetaan ja mihin vainaja haudataan. Jos papin toivotaan olevan paikalla muistotilaisuudessa, myös tästä on hyvä sopia etukäteen. Itse hautaustoimitus on puolestaan liturginen kokonaisuus, joka ei sisällä erikseen suunniteltavia osia. Esimerkiksi musiikista tai muista palveluksen yksityiskohdista ei tarvitse keskustella hautauksesta sovittaessa. Ortodoksisessa perinteessä pappi ei myöskään muistele vainajan elämäntapahtumia omaisille, vaan omaiset voivat itse muistotilaisuudessa näin tehdä halutessaan.
Hautapaikan varaaminen tapahtuu siitä seurakunnasta, joka omistaa hautausmaan. Esimerkiksi Puijon ison hautausmaan omistaa Kuopion evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä, ja hautapaikan varaaminen tapahtuu heidän hautaustoimensa kautta. Kuopion ortodoksinen seurakunta omistaa ympäri Pohjois-Savoa omia hautausmaita, joista hautapaikan varaaminen tapahtuu hautajaisten sopimisen yhteydessä.
Ortodoksisen seurakunnan jäsenelle hautaustoimitus on ilmainen. Mikäli vainaja on ennen kuolemaansa eronnut ortodoksisesta kirkosta tai ei ole koskaan kuulunut siihen, hautauspalveluksesta peritään erillinen maksu. Kirkosta eronneen vainajan uskonnonvapautta kunnioitetaan, eikä kirkollista hautauspalvelusta suositella kirkosta vapaaehtoisesti eronneelle. Tapauskohtaisesti asian ratkaisee papin esityksestä hiippakunnan metropoliitta.
Halutessaan omaiset voivat pyytää pappia toimittamaan myös vainajan muistopalveluksen eli panihidan heti kuoleman jälkeen – vaikka jo kuolinpäivänä, mikäli aikataulut sen sallivat. Panihida toimitetaan perinteisesti 3., 9. ja 40. päivänä kuolemasta.
Ortodoksisen kirkon jäsen pyritään siunaamaan hautaan mahdollisimman nopeasti, perinteen mukaan mieluiten jo kolmantena päivänä kuolemasta. Käytännön syistä tämä on kuitenkin harvoin mahdollista. Vainajan kunnioittamista on, ettei hautajaisia venytetä yli kolmeen viikkoon kuolemasta.
Hautaamista varten vainajalle hankitaan arkku ja kuolinvaatteet. . Vainaja puetaan arkkuun kauniiseen vaatekertaan, johon sisältyvät kaikki asusteet. Kaulaan laitetaan risti (ei kultaa eikä hopeaa). Puetun vainajan ylle laskostetaan ohut kateliina ja otsalle nauha, johon on kirjottu tai painettu Pyhän Kolminaisuuden veisun sanat ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä”. Myös kasvoille asetetaan ohut liina, joka tulee yleensä arkun mukana. Kateliina on ollut perinteinen käsityö – se on usein kirjailtu kauniisti rukouksin ja ikonikuvin. Nykyisin kateliinoja ja otsalle asetettavia nauhoja saa valmiina esimerkiksi Valamon luostarin myymälästä.
Ortodoksisen hautauspalveluksen liturginen väri on ylösnousemuksen väri eli valkoinen. Siksi sekä arkun että vaatteiden väriksi suositellaan valkoista. Myös puinen arkku on yksinkertaisuudessaan kaunis ja toimiva. Arkun valinnassa on lisäksi hyvä ottaa huomioon, että perinteen mukaan ortodoksinen hautauspalvelus toimitetaan niin, että arkku on avoinna. Siksi kannen on oltava kokonaan helposti irrotettavissa.
Ortodoksinen kirkko suosii perinteen mukaista arkkuhautausta, mikä on järkevää ja taloudellista etenkin maaseudulla. Mikäli vainaja on itse ilmaissut haluavansa polttohautauksen, näinkin voidaan toimia.
Vanhan perinteen mukaan omaiset huolehtivat vainajan pesemisestä, pukemisesta ja arkkuun laittamisesta, mutta nykyisin tämä työ jätetään usein hautaustoimiston tehtäväksi. Halutessaan omaiset voivat sopia hautaustoimiston kanssa siitä, että ovat mukana auttamassa vainajaa arkkuun laitettaessa. Vainajan rinnalle arkkuun asetetaan pieni ikoni. Arkkuun voi halutessaan laittaa myös kukkia.
HAUTAJAISTEN KULKU
Hautajaispäivänä omaiset kerääntyvät pyhäkköön odottamaan vainajaa, joka tuodaan kirkkoon noin varttia ennen palveluksen alkua. Suitsutusastiaa kantava pappi ottaa hänet vastaan kirkon ovella. Myös kanttori ja muut saapuvilla olevat kirkkolaulajat ovat mukana vastaanotossa. Arkkua kirkkoon kannettaessa lauletaan Pyhä Jumala -veisua.
Arkku kannetaan keskelle kirkkoa ja avataan. Mikäli arkun avaamiselle on esteitä, hautaus toimitetaan arkku suljettuna. Tästä keskustellaan aina toimittavan papin kanssa ensin.
Omaisille jaetaan hautaustoimituksen ajaksi käteen kirkkokynttilät eli tuohukset. Varsinaisen hautauspalveluksen aikana on tapana seistä, mutta kirkon seinustoilla on penkit, jossa voi lepuuttaa jalkojaan.
Ortodoksinen hautaustoimitus on ennen kaikkea rukousta vainajan kuolemattoman sielun puolesta. Sen aikana toistetaan usein lyhyttä rukousta: ”Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu”. Tämä rukous sopii hyvin myös kuolinilmoitukseen tai kukkalaitteeseen liitettäväksi muistolauseeksi. Paljon käytettyjä muistolauseita ovat myös ”Ollos iäti muistettu” ja ”Iankaikkinen muisto”. Tarkoitukseen sopii hyvin myös pääsiäistropari ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”.
Hautaustoimituksen loppupuolella tuohukset sammutetaan ja omaiset jättävät tuonilmaisiin siirtyneelle arkun äärellä viimeiset jäähyväiset lukemalla hiljaa mielessään rukouksen hänen sielunsa puolesta, pyytämällä häneltä hiljaisuudessa anteeksi ja siunaamalla häntä ristinmerkillä. Vainajan rinnalla olevaa ikonia suudellaan. Monet haluavat myös hyväillä vielä kerran rakkaan omaisen poskea tai kättä. Jos nämä tavat eivät tunnu luontevilta, saattoväkeen kuuluvat voivat hyvästellä vainajan yksinkertaisesti seisomalla hetken arkun äärellä.
Hyvästien jälkeen pappi siunaa vainajan arkkuun ristinmuotoisesti laitettavalla hiekalla. Tämän jälkeen arkku suljetaan. Kukat voi laskea arkulle tässä vaiheessa tai jäähyväisten yhteydessä. Sään salliessa ne voidaan laskea myös haudalle.
Varsinainen hautauspalvelus kestää noin 30-40 minuuttia. Hyvästien jättämiseen kuluu aikaa saattoväen koosta riippuen muutamista minuuteista noin puoleen tuntiin.
Kirkosta poistutaan niin, että pappi ja laulajat kulkevat arkun edellä. Hautausmaalle ajettaessa pappi ajaa ruumisauton perässä.
Hautaan laskemisen jälkeen pappi lausuu lyhyen rukouksen, jonka jälkeen kanttori laulaa ”Ollos iäti muistettu”-rukouksen., jonka jälkeen hauta peitetään katteella. Luterilaisten virsien yms. veisaaminen ei ole tässä kohtaa soveliasta. Tämän jälkeen siirrytään vapaamuotoiseen muistotilaisuuteen, jos sellainen on järjestetty. Pappi ja kanttori voivat osallistua muistotilaisuuteen, jos omaiset niin toivovat ja muut työtehtävät sen sallivat.
VAINAJAN MUISTAMINEN
Tuonilmaisiin siirtyneet eivät kuulu enää elävien muodostamaan seurakuntaan, mutta he ovat edelleen kirkon jäseniä. Siksi vainajien muistoksi on tapana toimittaa muistopalveluksia vielä hautauksen jälkeenkin. Ensimmäinen näistä voidaan toimittaa heti kuolinpäivänä. Perinteen mukaan seuraava muistopalvelus on tapana toimittaa 40 päivän kuluttua kuolemasta joko kirkossa tai haudalla. Tämän toimittamisesta voi sopia papin kanssa jo hautajaisten yhteydessä tai siitä voi soittaa seurakuntaan myöhemmin. Usein omaiset pyytävät pappia toimittamaan panihidan myös vuosittain vainajan kuolinpäivänä.
Edesmenneitä muistetaan päivittäin myös yksityisessä rukouksessa. Kirkossa vainajien muistelu tapahtuu sytyttämällä tuohus vainajien muistelupöydälle. Myös pappia voi pyytää rukoilemaan tuonilmaisiin siirtyneiden rakkaiden puolesta täyttämällä kirkon eteisessä tarkoitukseen varatun muistelulapun, johon kirjoitetaan muisteltavien etunimet. Lappu jätetään kirkon isännöitsijän pöydälle, josta ponomari eli alttaripalvelija toimittaa sen papille.