Nuori kapinallinen haaveilee edelleen suurista asioista
Anneli Lujasella oli pikkutyttönä kaksi suurta haavetta, joista toinen on toteutunut: hän pääsi urheiluselostajaksi radioon. Sen sijaan hän ei ole vielä hiihtänyt ankkurina Suomen joukkuetta kultaan Puijolla järjestetyissä MM-kilpailuissa.
Huhtikuun 26. päivänä Anneli täyttää 80 vuotta. Se tarkoittanee sitä, että toinen haaveista jääkin haaveeksi. Jos toteutuminen olisi pelkästään Annelista kiinni, se ei olisi lainkaan varmaa. Puijolla ei kuitenkaan ainakaan lähivuosina järjestetä pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailuja.
-Minä olen edelleen nuori kapinallinen ja itsepäinen ihminen. Isästäni sanottiin, että on helpompi kääntää Niagara vastavirtaan kuin saada hänet muuttamaan mielipidettään. Sitten lausetta jatkettiin toteamalla, että tytär on vielä pahempi.
Anneli Lujasen isä oli salmilainen evakko ja äiti savolainen. He löysivät toisensa Tuusniemellä. Anneli tietää tarkalleen missä hän syntyi.
-Minä synnyin Löytömäen talon tuvan uuninnurkkasängyssä, hän kertoo.
Isovanhemmat ostivat tilan silloisen Kuopion maalaiskunnan Hirvilahden kylästä, jossa Anneli vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Koulunsa hän aloitti Hirvilahden kansakoulussa syksyllä 1953. Siteet kouluaikoihin ovat säilyneet.
-Meitä oli kuusitoista ensiluokkalaista. Nyt jäljellä on seitsemän. Olemme tavanneet säännöllisesti. Nytkin on tarkoitus, että menemme yhdessä 80-vuotiskahveille.
Anneli oli koulun ainoa ortodoksi. Siihen aikaan se merkitsi sitä, että hän osallistui luterilaiseen uskonnonopetukseen.
-Ei siitä haittaa ollut. Kokeista sain kympin ja joskus plussan päälle. Myöhemmin toimittajana olin mukana tekemässä Ylelle Horisonttia ja Kirkko näinä päivinä -ohjelmaa. Silloin koulussa oppimastani oli hyötyä.
Ortodoksisesta kasvatuksesta huolen piti Maria-mummo, joka vei Annelia jumalanpalveluksiin. Palveluksia toimitettiin silloin myös ihmisten kodeissa, koska pyhäkköjä ei ollut yhtä tiheässä kuin nyt. Usein käytiin myös Kuopiossa Pyhän Nikolaoksen katedraalissa.
Haave työstä toimittajana alkoi konkretisoitua, kun Anneli pääsi opiskelemaan Pohjois-Savon opistoon tiedotuslinjalle. Harjoittelujaksoja hän suoritti Savon Sanomissa ja Ylellä. Suurimman osan toimittajan urastaan hän työskenteli Ylen palveluksessa Joensuussa.
-Ylen Joensuun paikallistoimituksen päällikkö oli kyllästynyt urheilujuttujen tekemiseen. Hän sanoi minulle, että menepä tekemään juttu semmoisesta keihäänheittäjästä kuin Seppo Rädystä. Senkin muistan, kun sain tehtäväkseni haastatella nuorta ja lahjakasta ampumahiihtäjää, jonka nimi oli Kaisa Mäkäräinen, Anneli muistelee.
Urheilujutut herättivät huomiota Ylen pääpaikalla Pasilassa ja johtivat työtehtäviin valtakunnan verkossa. Tie aukesi myös Ylen Urheiluruutuun, joka oli urheilun valtakunnallinen näyteikkuna. Pian heräsi myös Suomen Tietotoimisto, joka värväsi Annelin avustajakseen.
Annelin ”leipälajeja” olivat muun muassa ampumahiihto ja pesäpallo, mutta muutkaan lajit eivät jääneet vieraiksi.
-Olen laskenut, että olen tehnyt juttuja noin 40 lajista. Yleisurheilun lasken vain yhdeksi lajiksi, hän nauraa.
Seurakunnalliset luottamustehtävät alkoivat myös Joensuussa, jossa Anneli asui kolme vuosikymmentä. Hän oli Joensuun seurakunnan valtuustossa, myös valtuuston varapuheenjohtajana.
Eläkkeelle jäätyään hän muutti Kuopioon, vaikka jääminen Joensuuhun houkuttikin.
-En kuitenkaan ehtinyt ostamaan asuntoa, jota havittelin. Lapsistakin kaksi asui Kuopiossa ja he alkoivat houkuttelemaan minua tänne.
Kuopiossa hän on toiminut seurakunnanneuvostossa ja seurakunnanvaltuustossa, jonka jäsen hän on tälläkin hetkellä. Ehdokkaaksi hän ei kuitenkaan enää aio asettua syksyn 2027 seurakuntavaaleissa.
Tiistaiseurassa Anneli on ollut aktiivinen siitä lähtien kun hän Kuopioon muutti. Kolmen vuoden ajan hän kuului tiistaiseurojen kattojärjestön Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunnan hallitukseenkin. Lähestyvää syntymäpäivääkin hän aikoo juhlia perhepiirissä, mutta myös Kuopion tiistaiseurassa tiistaina 28.4.
Karjalaiseen tapaan Anneli on vilkas ihminen, sanavalmis ja puhelias. Haastattelussakaan hänelle ei tarvitse tehdä monta kysymystä.
Räiskyvyyden takaa löytyy kuitenkin harvinaisen järjestelmällinen nainen. Siitä kertovat lapsuuden siniset vihkot, joihin on perunalla liimattu mäkihyppääjien kuvia, pääasiassa Lahden hiihtoseuran hyppääjien kuvia. Vihkoja kertyi kaikkiaan 14 ja nyt ne ovat Lahdessa hiihtomuseossa. Siellä ovat myös kolme lastua, jotka Anneli vuoli legendaarisesta Lahden puumäestä ennen kuin se purettiin.
-Mäkihyppy on kuningaslaji. Vielä kun kerran pääsisin katsomaan kilpailua Planican lentomäestä, Anneli huokaa.
Mauri Liukkonen